Keskeisimpiä kiinteistönvälitystä ohjaavia lakeja on koottu tämän artikkelin lopussa olevaan lainsäädäntöosioon.
Kiinteistönvälittäjän tulee tuntea ja noudattaa näitä lakeja sekä toimia niiden lisäksi hyvän välitystavan mukaisesti.
Välityslaki ja välitysliikelaki
Välityslaki säätää toimeksiantosopimuksesta, välitysliikkeen tiedonanto- ja selonottovelvollisuudesta, välityspalkkiosta sekä välitysliikkeen vastuusta toimeksiantajaa ja kaupan vastapuolta kohtaan. Laki on kuluttajan hyväksi pakottava, eli siitä ei voi sopia toisin kuluttajan vahingoksi.
Välitysliikelaki säätää puolestaan siitä, kuka saa harjoittaa välitystoimintaa. Siinä säädetään rekisteröitymisvelvollisuudesta, vastaavan hoitajan LKV-pätevyydestä, vastuuvakuutuksesta ja valvonnasta.
Kaupan kohdetta koskevat lait
Asuntokauppalaki koskee asunto-osakkeiden kauppaa ja säätää muun muassa virhevastuusta, reklamaatiosta sekä käsirahan ja vakiokorvauksen enimmäismääristä. Maakaari koskee kiinteistön kauppaa, kaupan muotovaatimuksia, kaupanvahvistajaa ja lainhuutoa. Asunto-osakeyhtiölaki määrittää taloyhtiön ja osakkaan välisen suhteen, kunnossapitovastuun ja yhtiöjärjestyksen merkityksen.
Sopimus-, kuluttaja- ja menettelysäännökset
Oikeustoimilaki säätää tarjouksen ja vastauksen sitovuudesta, mikä määrittää muun muassa ostotarjouksen sitovuuden ja vastatarjouksen oikeusvaikutukset. Kuluttajansuojalaki koskee markkinointia ja sopimusehtoja, kun toimeksiantaja tai ostaja on kuluttaja.
Rahanpesulaki velvoittaa välitysliikkeen tunnistamaan asiakkaansa, selvittämään varojen alkuperän ja ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista. Tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki säätelevät asiakastietojen käsittelyä ja säilytysaikoja.
Hyvä välitystapa lakien rinnalla
Lainsäädännön lisäksi välitystoimintaa ohjaa hyvä välitystapa, joka täsmentää lain yleisiä velvoitteita käytännön toimintaohjeiksi. Hyvä välitystapa ei ole laki, mutta sen noudattamista arvioidaan välitysliikkeen huolellisuutta ja ammattitaitoa koskevassa vastuuarvioinnissa.