Ostotarjouksessa sovitaan yleensä ainakin kauppahinnasta, maksutavasta, hallinnan luovutuksesta sekä mahdollisista ehdoista, kuten lainansaanti-, oman asunnon myynti- tai kuntotarkastusehdosta. Käytännössä ostotarjoukset tehdään lähes aina kirjallisesti, jotta niiden sisältö voidaan myöhemmin tarvittaessa osoittaa.
Tarjouksen sitovuus edellyttää, että sen sisällöstä voidaan riittävän selvästi päätellä, mihin ostaja on sitoutunut. Jos tarjouksen olennaiset ehdot jäävät epäselviksi, tarjouksen sitovuus voi jäädä tulkinnanvaraiseksi.
Myyjä voi hyväksyä ostotarjouksen, hylätä sen tai tehdä vastatarjouksen. Vastatarjous on oikeudellisesti uusi tarjous, jonka tekeminen merkitsee samalla alkuperäisen ostotarjouksen hylkäämistä.
Suomessa ostotarjouksen vakuudeksi käytetään yleensä vakiokorvausta eli sopimussakkoa tai asunto-osakekaupassa vaihtoehtoisesti käsirahaa. Asuntokauppalain mukaan käsirahan tai vakiokorvauksen enimmäismäärä on 4 prosenttia myyjälle maksettavasta kauppahinnasta. Kiinteistökaupassa laissa ei ole säädetty vakiokorvaukselle enimmäismäärää, mutta oikeuskäytännössä kohtuullisena on pidetty enintään noin 10 prosentin suuruista vakiokorvausta.
Asunto-osakekaupassa ja vuokraoikeuden kaupassa ostotarjous voi olla oikeustoimilain perusteella sitova myös ilman käsiraha- tai vakiokorvausehtoa. Kiinteistökaupassa vapaamuotoisen ostotarjouksen oikeusvaikutukset ovat sen sijaan rajoitetummat, jos tarjoukseen ei ole liitetty vakiokorvausehtoa. Jos osapuolet haluavat sitoutua myös varsinaisen kiinteistökaupan toteuttamiseen, on tehtävä maakaaren määrämuotovaatimukset täyttävä esisopimus.
Ostotarjouksen oikeusvaikutukset vaihtelevat sen mukaan, onko kaupan kohteena asunto-osake, kiinteistö vai vuokraoikeus. Näitä eroja käsitellään tarkemmin artikkelissa Tarjouksen sitovuus.