Tarkistusmittaus kannattaa tehdä, jos huoneistoala ei käy ilmi rakennuspiirustuksista, asiakirjoissa ilmoitetut pinta-alat poikkeavat toisistaan tai asunnon todellinen koko vaikuttaa poikkeavan ilmoitetusta pinta-alasta.
Tarkistusmittaus on erityisen hyödyllinen vanhoissa pientaloissa sekä kellarillisissa ja rinteeseen rakennetuissa taloissa, joissa asuinpinta-alan ja muun pinta-alan välinen jako voi olla epäselvä.
Kaikki tarkistusmittaajat eivät välttämättä erittele asuintiloja ja muita tiloja, vaan raportissa voidaan ilmoittaa vain huoneistoala. Mittausta tilattaessa on siksi hyvä varmistaa, että raportissa:
- huoneistoala jaetaan asuinpinta-alaan ja muuhun pinta-alaan
- ilmoitetaan, mistä tiloista pinta-alat muodostuvat
- tulkinnanvaraiset tilat eritellään
Tilojen jako voidaan tehdä SFS 5139 -standardin liitteen B ohjeellisen luokittelun perusteella.
Tarkistusmittaus ei muuta tilojen rakennusluvan mukaista käyttötarkoitusta eikä tee luvattomasta tilasta hyväksyttyä asuintilaa.
Mittauksessa todettu suurempi huoneisto- tai asuinpinta-ala ei myöskään itsessään tarkoita, että rakennusoikeus olisi ylitetty, sillä rakennusoikeus määräytyy kerrosalan perusteella.
Vaikka asunto-osakeyhtiössä yhtiövastike määräytyisi pinta-alan perusteella, tarkistusmittauksessa todettu suurempi tai pienempi pinta-ala ei muuta vastikkeen määräytymistä. Vastike lasketaan edelleen yhtiöjärjestykseen merkityn pinta-alan perusteella.
Tarkistusmittausta käsitellään käytännön esimerkkien kautta artikkeleissa Pinta-alat asuntokaupassa osa 1: kerrostalohuoneistot ja Pinta-alat asuntokaupassa, osa 2: omakotitalot, rivitalot ja paritalot.